Kirjoitin Viestijat.fi:hin taannoin mitä työntekijä työntekijälähettilyydestä saa ja olen Twitterissä jakanut hashtagilla #työntekijälähettilyys useita mini-infografiikkoja siitä mitä organisaatio asiasta saa. Hyödyt ymmärrettävästi houkuttelevat asian pariin.

Tämä asia nouseekin ainakin markkinointi- ja viestintäväen kuplassa koko ajan enemmän ja enemmän esille. Olen jonkin verran matkoillani törmännyt väärinymmärryksiin asiaa koskien, joten seuraava lienee tarpeen:

1. Työntekijälähettilyydessä ei ole kyse feikkityöntekijätileistä

“Jos me markkinointiosastolla luodaan sellainen työntekijäprofiili Facebookiin niin eikö…”

Ei. Työntekijälähettiläs on aito oikea työntekijä, joka toimii sosiaalisessa mediassa omilla oikeilla profiileillaan. Vartavasten luodulla jäljittelevällä työntekijäprofiililla tai työntekijäsivulla ei ole olemassa sitä tarvittavaa työntekijän luotettavuutta, verkostoa eikä suhteita kavereihin, perheeseen tai kollegoihin.

2. Työntekijälähettilyys ei toimi jos täytyy teeskennellä tykkäävänsä työstään

Olennainen vaade työntekijälähettilyysohjelman onnistumiselle on se, että työntekijä viihtyy työssään. Kun mietit mistä hyvä työntekijälähettiläs on tehty, ajattele intohimoa sitä omaa työtä ja työpaikkaa kohtaan.

Nimittäin kyllä ne työntekijän verkostot, joita yritys työntekijälähettilyysohjelman kautta havittelee, näkevät sen työntekijän viestin läpi. Kun työntekijän viestistä ei paista usko omiin hommiin, se tuskin herättää ostointohimoja kenessäkään? [sc:kysely]

3. Lähettämisen ei tule olla automaattista

Työntekijälähettilyyden perustus, joka on tietysti työntekijän luotettavuus omalle verkostolleen, murenee totaalisesti jos sen nimissä jaetaan täysin automaattisesti kaikki. Jos sama viesti pakotetaan aina kaikkien tileille, eikä työntekijä pääse halutessaan itse sanoittamaan viestiään, ei vaan päästä samoihin tuloksiin. Työntekijällä pitää olla oikeus valita jakamansa viestit ja kenties sanoittaa ne omaan suuhunsa sopiviksi.

Miten työntekijä saadaan varmasti jakamaan se sisältö verkostoilleen, ellei siitä tehdä automaattisesti tapahtuvaa? Pitää tuottaa sellaista sisältöä, joka herättää jakamisen halut: pidä mielessä hyödyllisyys, viihdyttävyys ja tunteisiin vetoavuus.

4. Se ei voi olla jatkuvaa mainosten syöttämistä

Minä olen ihan rehellisesti sanottuna estänyt joidenkin kavereideni viestejä näkymästä ja jossain tapauksessa jopa katkaissut kaverisuhteen, koska aivan jatkuva mainostaminen.

Väitän tämän pätevän myös työntekijäsi ystäviin ja seuraajiin. Pidä heitä arvossa ja tarjoa arvokasta sisältöä työntekijöidesi jaettavaksi. Arvokkuus ei ole synonyymi tarjouksille, halpuuttamiselle tai kilpailuille. Kannusta myös omien töihin liittyvien viestien jakamiseen, vaikka työn ääreltä tunnelmoimiseen.

5. Se ei vaadi kaikissa välineissä läsnäoloa

Työntekijälähettilyys ei missään nimessä tarkoita sitä, että työntekijän pitäisi olla jokaisessa sosiaalisen median välineessä. Hänellä pitää olla mahdollisuus valita ne kanavat, jotka tuntuvat juuri hänelle luontevilta ja hyviltä.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että käyttöopastusta on syytä olla valmiudessa antamaan muistakin kuin Facebookista ja Twitteristä.

Työntekijälähettilyys ei korvaa muuta markkinointia

Vaikka olisitkin onnenmyyrä ja saisit koko työvoimasi mukaan näihin hommiin, se ei tarkoita muusta markkinoinnista luopumista. On edelleen suositeltavaa pyörittää yritysblogia, lähettää uutiskirjeitä ja pitää yllä organisaation sosiaalisen median tilejä.

Eikä työntekijälähettilyys järjestele itse itseään vaikka hankkisit lähettilyyden tueksi alustan, kuten kotimainen Smarpshare. Se vaatii taustalleen

  • suunnitelman,
  • oikeat ihmiset aloitukseen,
  • välineiden käyttökoulutusta,
  • oikean arvokkaan sisällön
  • jne.

Parhaimmillaan työntekijälähettiläsohjelmasta hyötyvät markkinointiosaston lisäksi myös esimerkiksi myynti sekä HR.

 


Hanna Takala

Hanna T edustaa sosiaaliseen mediaan kasvanutta nuorta polveamme. Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osastolta medianomiksi valmistunut Hanna on osallistunut esimerkiksi Elonmerkki 2011 -tapahtumassa livebloggaajana kirjan kirjoittamiseen.